Meidän hääpäivästämme tulikin sitten vähän erilainen kuin kuvittelimme. Viime postauksen jälkeen ehdin juuri koneen sammuttaa ja nypätä seinästä pois ja sitten alkoi armoton rytinä ja ryske. Toivottavasti oli viimeinen syöksyvirtaus mikä kotimme yli pyyhkäisi. Kaksi päivää olemme olleet ilman sähköä eikä vettäkään sisälle ole tullut, paitsi silloin myrskyllä tuli vettä sisään jopa ikkunankarmien raoista!! Tuhot pihapiirissä ovat kurjaa katteltavaa. Onneksi sentään kukaan perheestämme ei loukkaantunut.

Löytyipähän niin sopiva runo vielä hääpäiväämme, jotta laitan senkin. A-M Kaskisen käsialaa tämäkin...

Minä sinua rakastan, tiedän sen .
Se ei ole vain hetken huumaa.
Se on nuotion hehku hiljainen
ja roihua polttavan kuumaa.
 
Se ei sammu, kun sammuvat hallayöt
Se ei kuole, kun maassa on routa.
Se kestää arjet ja pehmeät yöt,
Se kestää, on myrsky tai pouta.
 
Minä sinua rakastan, katsohan,
kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet.
Joka päivä ne sinulle lahjoitan,
jos kanssani matkalle lähdet.
 
Ja kun kuljemme raskain askelin
ja aika tuo murheita tupaan,
pidän kädestä sinua silloinkin,
yhä rakastaa sinua lupaan.
 
Minä rakastan sinua silloinkin,
jos ehdimme korkeaan ikään.
Olet edelleen minulle suloisin,
ei hellyyttä sammuta mikään.
 
Mitä siitä, jos ryppyjä poskiin saat
taikka kumaraan selkäsi taipuu.
Kun näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat,
taas polvilleen rakkaus taipuu.
 
Anna-Mari Kaskinen

Ps. edelliseen postaukseen pitää vielä lisätä Eilalle, että eksää huomannu, jotta meirän päivänkakkaroissa on vain niitä rakastaa terälehtiä?